Kirjolohen yhdistetty kiertovesi- ja merikasvatus

Kalojen kiertovesikasvatus tarjoaa uusia mahdollisuuksia tuotantokierron tehostamiseen ja yhdistetyn kiertovesi- ja merikasvatuksen avulla voidaan lyhentää perinteisen tuotannon kestoa. Yhdistetyn tuotannon avulla avomerikasvatukseen voitaisiin tuottaa kalaa, jolle riittää yksi kasvukausi meressä. Kasvututkimuksessa selvitimme sitä miten läpi talven kiertovedessä kasvatetut täysnaarasparvea olevat kirjolohet menestyivät seuraavan kasvukauden aikana merikasvatuksessa ja voidaanko merikasvatuksen tulokseen vaikuttaa talvikasvatuksen aikana annettujen käsittelyjen avulla. Kiertovesivaiheessa alkupainoltaan 62 grammaiset kesän vanhat yksilömerkityt kirjolohet (täysnaarasparvi LUKEn jalostusohjelman kasvulinja), pidettiin kiertovedessä joulukuusta 2016 huhtikuuhun 2017 12–14 asteen lämpötilassa ja altaat valaistiin ympäri vuorokauden. Kalat jaettiin kolmeen ryhmää, joista yhtä ruokittiin ruokahalun mukaan (Ad lib.), yhtä 75 % ruokahalun mukaisesta tasosta (Ad lib. 75 %) ja yhtä ruokahalun mukaisesti ja ennen mereen siirtoa tämä ryhmä pidettiin 23 vrk luonnon lämpötilassa ja valaistuksessa (Ad lib talvi). Merikasvatusvaiheeessa kaikki ryhmät pidettiin ensin samassa sisäaltaassa, sitten verkkoaltaassa. Molemmissa kalat ruokittiin kylläiseksi. Kiertovesivaiheessa parhaiten kasvoi odotetusti Ad lib. ruokittu kalaryhmä ja sen loppupaino mereensiirtovaiheessa oli 420 g ja muiden ryhmien painot olivat tätä pienemmät (Ad lib talvi, 315 g ja Ad lib 75 %, 280 g). Myös Ad lib. ryhmän kalojen kuntokerroin (1,5) oli suurin ja muissa ryhmissä tätä pienempi (1,4). Kiertovesikasvatuksen aikaisessa rehukertoimessa ei ollut eroja ryhmien välillä (0,88–0,93). Merivaiheessa alkupainoltaan suurimmat Ad lib ryhmän kalat olivat keskipainoltaan isoimpia myös kasvatuksen päättyessä (Ad lib. 1 727 g, Ad lib talvi 1 540 g ja Ad lib 75 % 1 621 g). Kalojen suhteellinen kasvukertoimen (Thermal growth coefficient TGC × 1 000) perusteella nopeinta kasvu oli kiertovesivaiheessa rajoitetusti ruokitulla ja tätä hitaampaa ruokahalun mukaan ruokitulla ryhmällä. Ero suhteellisessa kasvussa johtui kalojen kompensoivasta kasvusta. Kuitenkaan, ennen mereen siirtoa rajoitetusti ruokittujen tai talvijakson saaneiden kalojen kompensoiva kasvu ei ollut riittävän voimakasta, jotta mereensiirtovaiheen painoerot olisivat tasoittuneet kasvatuksen aikana. Kiertovesikasvatusta seuranneen merikasvatuksen alkuvaiheessa (huhti-toukokuu) kalojen kasvu ei ollut erityisen hidasta vaan samalla tasolla kuin mitä kirjolohelle laadittu kasvumalli ennusti vastaavissa lämpötiloissa. Kuitenkin kasvatuksen edetessä (kesä–marraskuu) kalat kasvoivat hitaammin mitä kasvumallin perusteella oli odotettavissa. Kiertovesikasvatuksen aikana ruokinnan rajoittaminen tehosti kalojen kasvua merivaiheessa enemmän kuin kiertovesikasvatuksen päätteeksi annettua talvijakso. Tuloksen perusteella kylmän veden ja lyhyen päivän talvijakso ei ole välttämätön. Tässä kokeessa kalat olivat vain osan kasvatuskierrosta (4 kk) kiertovedessä ja sitä ennen ne kasvatettiin luonnonolosuhteissa aina marraskuuhun asti, joten kalat olivat saaneet signaalin alenevasta veden lämpötilasta ja lyhenevästä päivän pituudesta ennen kiertovesivaihetta. Tämän vuoksi on mahdollista, että kalat, jotka kasvatetaan pelkästään kiertovedessä ennen mereen siirtoa voivat hyötyä siirtoa edeltävästä talvijaksosta. Merikasvatuksen päättyessä kalat eivät olleet sukukypsiä vaikkakin suurimmat yksilöt olivat noin 3 kg painoisia. Tämä johtui todennäköisesti kalojen nuoresta iästä (18 kk) kasvatuksen päättyessä. Tulosten perusteella yhdistetty kiertovesi ja merikasvatus avulla voidaan tuottaa nopealla tuotantokierrolla isokokoista ja sukukypsymätöntä kirjolohta ruokakalamarkkinoille.201

Dwarf Shrubs Impact Tundra Soils : Drier, Colder, and Less Organic Carbon

In the tundra, woody plants are dispersing towards higher latitudes and altitudes due to increasingly favourable climatic conditions. The coverage and height of woody plants are increasing, which may influence the soils of the tundra ecosystem. Here, we use structural equation modelling to analyse 171 study plots and to examine if the coverage and height of woody plants affect the growing-season topsoil moisture and temperature (< 10 cm) as well as soil organic carbon stocks (< 80 cm). In our study setting, we consider the hierarchy of the ecosystem by controlling for other factors, such as topography, wintertime snow depth and the overall plant coverage that potentially influence woody plants and soil properties in this dwarf shrub-dominated landscape in northern Fennoscandia. We found strong links from topography to both vegetation and soil. Further, we found that woody plants influence multiple soil properties: the dominance of woody plants inversely correlated with soil moisture, soil temperature, and soil organic carbon stocks (standardised regression coefficients = - 0.39; - 0.22; - 0.34, respectively), even when controlling for other landscape features. Our results indicate that the dominance of dwarf shrubs may lead to soils that are drier, colder, and contain less organic carbon. Thus, there are multiple mechanisms through which woody plants may influence tundra soils.Peer reviewe

Vesistöjen ravinnekuormituksen lähteet ja vähentämismahdollisuudet

Tämän työn tavoitteena oli koota keskitetysti vesistökuormitusta kuvaavia kuormittajakohtaisia ominaiskuormituslukuja ja selvittää niiden perusteella eri maankäyttömuotojen alueellisia kuormitusosuuksia. Työssä esitetyt kuormitusluvut ovat luonteeltaan keskimääräisiä lukuja. Raportissa kuvataan laajalti eri kuormittajien taustatietoja, niissä tapahtuneita muutoksia, kuormitusvertailujen vaikeutta ja ennen kaikkea käytettävissä olevan tiedon epävarmuutta. Kuormitusluvut tarkentuvat sitä mukaa kun uutta kattavampaa ja tarkempaa tutkimustietoa saadaan julkaistua. Esim. maatalouden kuormitusluvut perustuvat pienten valuma-alueiden 30 vuoden ajalta kertyneihin seurantoihin. Vastaavanlaista seuranta-aineistoa kokoavaa menetelmää ja tulosten tieteellistä julkaisumenettelyä on sovellettu metsätalouden kuormituksen sekä taustakuormituksen arvioinnissa. Pistemäistä kuormitusta kuvaavat tunnusluvut ovat luotettavampien mittausjärjestelmien vuoksi hajakuormituslukuja tarkempia. Raportissa annetaan myös selonteko ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen vähentämismahdollisuuksista ja selvitetään kuormituksen mahdollisia kasvuriskejä yleisluontoisesti koko Suomen tasolla, vesienhoito-alueilla ja tarkemmin kahdella valitulla vesistöalueella. Maankäyttöä on tarkastelu kaikilla em. tasoilla, mm. maatalous ja rakennettu alue keskittyvät Suomenlahden ja Kokemäenjoen-Saaristomeren ja Selkämeren vesienhoitoalueille ja ojitetut turvemaat Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle. Valtakunnallisten kuormitusarviointien tarkkuus riittää yleensä kuormituslähteiden kokonaistarkasteluun. Rajatummissa alueellisissa tarkasteluissa lopputulos voi jäädä epäselväksi. Tällaisessa tilanteessa esiin nousevia kysymyksiä ovat kuormituslähteen suhde toiseen kuormituslähteeseen tai taustakuormituksen osuus kokonaisainevirtaamassa. Esimerkiksi maatalouden keskimääräinen kuormitusluku voi sisältää myös taustakuormitusta. Todellisuudessa tällä ei olisi juurikaan merkitystä lähdekohtaiseen kuormitusjakaumaan sen vuoksi, että maatalouden pinta-alakohtainen typpi- ja fosforikuorma (fosfori 1,1 kg ha-1 v-1, typpi 15 kg ha-1 v-1) on kymmen–kaksikymmenkertaista taustakuormitukseen (fosfori 0,05 kg ha-1 v-1, typpi 1,3 kg ha-1 v-1) verrattuna. Sen sijaan taustakuormaa kuvaavaan kuormituslukuun sisältyvä, esim. 20 %:n virhe, vaikka olisikin absoluuttisena arvona mitättömän pieni, aiheuttaisi koko maa-alueelle (30,4 milj. ha) laskettuna suuren muutoksen ainevirtaamien jakaumiin. Orgaanisen aineksen heikommasta seuranta- ja tutkimustaustasta johtuen vain osalle kuormituslähteistä voidaan esittää arvio orgaanisen kuormituksen suuruudesta. Kuormituslukuihin liittyvän epävarmuuden vuoksi niiden käyttö ja tulosten merkityksen arviointi edellyttää perehtymistä kuormituslukujen taustoihin. Keskimääräiset luvut eivät välttämättä kuvaa todellista kuormitusta kaikissa olosuhteissa, mikä ilmenee jo lukujen suurena vaihteluvälinä. Kuormituslukujen ohella on oleellista tietää tarkasti myös tuotannollinen pinta-ala, jolla kuormitusta muodostuu. Eri aikoina ja eri lukuihin perustuvat valtakunnalliset tai alueelliset kuormitusjakaumat (”kuormituspiirakat”) eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Kokonaisuutta on aina tarkasteltava vastaanottavan vesistön näkökulmasta. Huomioitava on myös se, että vesistön tila-arvio voi muuttua tarkemman vesistöseurannan tuloksena, mikä taas vaikuttaa vesistön kuormituksen sietokykyyn

Climate change adaptation tools for environmental risk mitigation of acid sulfate soils

Layman's repor

Inarijärven tilan kehittyminen vuosina 1960–2009

Inarijärvestä on olemassa kohtuullisen hyvin tutkimus- ja seurantatietoa usean vuosikymmenen ajalta, mikä antaa hyvät mahdollisuudet järven tilaa ja sen kehittymistä kuvaavien mittareiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Työssä pyrittiin löytämään tutkimus- ja seuranta-aineistoon perustuvia mittareita, jotka kuvaavat monipuolisesti Inarijärven tilaa ja käyttöä, etenkin järven yleisiä hydrologisia ja meteorologisia olosuhteita ja niiden kehittymistä (ilmastonmuutos), järveen tulevaa kuormitusta ja veden laatua, virkistyskäyttöä, rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen tilaa, kalakantoja ja kalastusta sekä säännöstelykäytäntöä ja säännöstelyn vaikutuksia. Tavoitteena oli kuvata myös eri muuttujien välisiä vuorovaikutuksia. 2000-luvulla toteutetulla Inarijärven vesiluonnon tilan kannalta aikaisempaa paremmalla säännöstelykäytännöllä on parannettu virkistyskäytön olosuhteita kesällä ja osittain vähennetty säännöstelyn aiheuttamia haittoja rantavyöhykkeen eliöstöön. Vesistön tilan ja käytön kannalta eniten myönteisiä muutoksia on tapahtunut kalakannoissa. Punalihaisten petokalojen saaliit, yksikkösaaliit ja saaliskalojen koko ovat suurentuneet 2000-luvulla hyvän muikkukannan ja tuloksellisten istutusten ansiosta. Inarijärven hydrologisissa mittareissa on havaittavissa merkkejä ilmaston lämpenemisestä. Julkaisu tarjoaa kattavan yhteenvedon Inarijärven tilasta ja sen kehittymisestä viime vuosikymmeninä. Raportin tuloksia voidaan hyödyntää mm. säännöstelykäytännön ja kalaston hoidon kehittämisessä sekä matkailussa, opetuksessa ja yleisessä viestinnässä. Tarkastelu tukee myös vesienhoitotyötä, koska se auttaa ymmärtämään biologisten laatutekijöiden tilaan vaikuttavia tekijöitä ja selittämään syitä järven ekologisen tilan kehityssuunnille. Työssä kehitettyä lähestymistapaa ja mittareita voidaan soveltuvin osin hyödyntää myös muissa vesistöissä